Alkoholin kulutus on ollut laskussa Suomessa jo yli vuosikymmenen. Trendin taustalla on useita syitä taloudellisesti huonoista ajoista terveysbuumiin ja uuspuritanismin nousuun.

Suomalaisten juominen on väestötasolla laskenut vuodesta 2008 lähtien. Nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt vuosituhannen vaihteesta lähtien ja aikuisväestössä kulutus on lähtenyt laskuun vuoden 2008 jälkeen.

Julkisuudessa peräänkuulutetut ”keskieurooppalaiset juomatavat” eli viinin nauttiminen ruoan kanssa eivät näytä meillä lyöneen läpi: vuonna 2023 viikoittain viiniä ruokajuomana joi kuusi prosenttia suomalaisista ja olutta viisi prosenttia.

THL:n Juomatapatutkimuksen mukaan säännöllinen alkoholinkäyttö ja riskikäyttö ovat hieman vähentyneet vuosien 2016 ja 2023 välillä, mutta erityisesti humalajuominen on edelleen kuitenkin tavallista.

“Iso kuva on, että juominen on vähentynyt 15 vuotta. Se on tällä hetkellä samalla tasolla kuin 1970-luvulla eli huomattavan paljon matalammalla kuin 1990- ja 2000-
luvuilla”, kertoo suomalaisten sosiaalisia suhteita ja juomista tutkiva sosiologi, valtiotieteiden tohtori Antti Maunu.

Maunu kuvaa muutosta suureksi. 1960-luvun alusta vuoteen 2008 voimakkaasti kasvanut alkoholinkulutus on lähtenyt tasaiseen laskuun. Maunu kokoaa parhaillaan laadullista aineistoa Helsingin yliopiston RAIKU-tutkimushankkeessa, joka tarkastelee ihmisten alkoholin juomisen vähentämistä ja sen motiiveja.

“Kun juominen vähenee, voi olettaa, että juomisen kulttuurinen paikka muuttuu. Me selvitämme, minkälaiseksi se on muuttumassa ja missä se tällä hetkellä näyttää olevan. Teemme haastatteluita ja keräämme ihmisten vapaamuotoisia kertomuksia, joissa he kertovat alkoholin kulutuksen vähentämisestä ja syistä sen takana, ja ylipäänsä kokemuksista, joita heidän elämässään on ollut, jotka liittyvät tai ovat johtaneet juomisen vähenemiseen.”

Silta arjen ja juhlan välissä

Perjantaipullo, piccolo kuohuvaa, sihahtava oluttölkki, lasillinen ihanaa punaviiniä. Alkoholi on aiemmin merkinnyt rajaa arjen ja juhlan tai arkisen puurtamisen ja vapaa-ajan välillä. Sen avulla on rentouduttu, vaihdettu vapaalle, nautiskeltu ja paettu harmaata arkea.

“Vuosisatoja alkoholi on Suomessa ollut tällainen silta ulos arjesta, pois kaikesta siitä, mitä arjessa pidetään negatiivisena: kiireestä, paineesta, erillisyydestä muista ihmisistä.”

Maunu kuvaa arjesta irtautuvan ihmisen juomisen peruskuvaa hilpeänä juhlana, jossa sosiaalisuus virtaa kirkkaammin, värikkäämmin ja intensiivisemmin kuin arjessa.

“Ihmiset hylkäävät sen, mitä on arjessa, nähdäkseen, mikä heitä arjessa yhdistää. Katsellaan vähän korkeuksista sitä kaunista, jota me koemme jakavamme. Tämä on minun käsitykseni mukaan suomalaisen juomisen kulttuurinen paikka 1900-luvulla.”

“Arjessa ei ole ollut tapana juoda, jotta arki hoituu hyvin. Sitten, kun arki on hoidettu, on oikeus matkustaa juhlaan arjen ulkopuolelle nauttimaan siitä mitä arjessa ei ehkä voida nauttia. Kunhan muistetaan panna korkki kiinni ja mennä maanantaina taas takaisin töihin”, kuvaa Maunu arjen ja alkoholin suhdetta.

Tällainen kulttuurinen paikka alkoholilla oli kehittynyt kypsäksi 2000-luvulla, jolloin alkoholin kulutus oli huippuluokkaa ja Maunu teki väitöskirjaansa biletyksestä. Nyt tämä kulttuurinen paikka on muuttumassa. Puritaaniset, arkea ihannoivat hyveet ovat alkaneet latautua houkuttelevammiksi, ja karnevaalisista ihanteista tulee kyseenalaisempia.

Taloudellinen tilanne määrittää juomista

THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä tutkii alkoholin käyttöön ja alkoholihaittoihin liittyviä kysymyksiä. Hän nostaa yhdeksi alkoholin käytön vähenemisen syyksi taloudellisen tilanteen.

”Paremmasta talousbudjetista on perinteisesti ollut varaa myös hankkia alkoholijuomia. Tämä toimii myös päinvastoin: kun täytyy tinkiä, alkoholijuomat ovat monesti se, mistä ihmiset sitten voivat tinkiä”, Mäkelä kertoo.

Alkoholinkulutuksen laskun kanssa samaan aikaan myös taloudessa on ollut haasteita.

”2008 alkaen meillä on ollut pitkä laskeva alkoholin kulutuksen trendi, ja samaan aikaan talous on kehittynyt heikosti. Myös alkoholin hinta on noussut: alkoholiveroahan on nostettu 9 kertaa vuoden 2008 jälkeen”, Mäkelä huomauttaa.

Taloudellisesti heikkoina aikoina ihmiset miettivät, mihin rajoitetun budjettinsa käyttävät. Mäkelä muistuttaa, että muut asiat ovat saaneet enemmän mahdollisuuksia kilpailla tästä budjetista, kun alkoholista on tullut yhä kalliimpaa.

Ihana, rakas arki

Rahan tuhlaaminen, ahdistus ja heikko olo rikkovat hyvää, seesteistä ja ihanan tasaista arkea. Arjesta irtautuminen ja juhlan tavoitteleminen ei näytä olevan enää yhtä houkuttelevaa kuin ennen.

”Sanoisin että arjen ja juhlan erillisyys tai vastakkaisuus on nyt jollain tavalla murtumassa. Se, millaisia hyviä ja huonoja elementtejä arkeen ja juhlaan liitetään kulttuurisesti, näyttäisi olevan kovaa vauhtia muuttumassa”, Maunu kertoo.

Aiemmin arjen yläpuolelle on haluttu nousta töiden jälkeen, lomilla ja viikonloppuisin – silloin on päästy eroon harmaan arjen velvollisuuksista. Nykyään arki ja sen toimet eivät enää kanna välttämättä samanlaista velvollisuutta kuin ennen. Esimerkiksi kuntosalit eivät enää kaiu tyhjyyttään vappuaattonakaan.

”Arjen ja juhlan raja on paljon joustavampi ja huokoisempi kuin aiemmin. Ehkä tietyllä tavalla arjen hylkääminen kokonaan alkaakin näyttää pelottavalta ja uhkaavalta – vähän kuin syrjäytymiseltä, jossa menetetään kaikki turva ja kestävä.”

Maunun mukaan myös ajatus arjesta on juhlistunut niin, että sitä ei tarvitse ylittää samassa määrin kuin ennen saadakseen hyviä – esimerkiksi sosiaalisia – kokemuksia.
Samalla sosiaalisuuden arvo itsessään tai sosiaalisuuden luonne on muutoksessa.

”Meidän haastatteluissamme on tullut esille sellaista ilmiötä, että arki koetaan sosiaalisesti kuormittavaksi, ja palautuminen tarkoittaa vetäytymistä ja itsekseen tai hyvin pienessä ja luotetussa seurassa rauhallisesti olemista.”

Individualistisempi, kontrollihakuisempi ja introvertimpi maailma ei kaipaa räiskyvää, meluista ja hurjaa juhlaa. On vaikea olla paras versio itsestään krapulassa tai huonosti nukkuneena.

”Individualistiseen introversioon ei haluta tuoda ehkä alkoholia lainkaan, koska se sekoittaa ja sotkee palautumista, mielen kirkkautta ja selkeyttä. Nämähän ovat hyvin puritaanisia arvoja. Niissä on hirveän paljon samaa niin kun etiikkaa kun 1800-luvun raittiusliikkeessä, esimerkiksi juuri tämä yksilön itsekontrollin ihanuus”, Maunu kuvaa.

Täys- ja tilanneraittiutta

THL:n Pia Mäkelän mukaan suomalaiset juovat aiempaa harvemmin ja vähemmän kerrallaan. Täysraittiiden määrä kasvoi selvästi vielä 2008 ja 2016 välillä, mutta sen jälkeen alkoholista kokonaan kieltäytyvien osuus väestöstä ei ole enää lisääntynyt.

”Yhä useampi ymmärtää, että on väärin tiukata ihmisiltä, miksi he eivät juo. Täysraittiuden lisäksi on tällainen tilanneraittius, eli saatan juoda tänään, mutta huomisessa tilaisuudessa jätän juomatta. Jokaisen annoksen ja jokaisen päivän kohdalla on nykyään yhä hyväksyttäväpää tehdä oma päätös juomisesta. Ei tarvitse tehdä sitä, mitä kaikki muut ympärillä tekevät”, Mäkelä kuvaa.

Maunu huomauttaa, että koko yhteiskunnan ja kulttuurin tasolla ovat yhä rinnakkain ja vahvoina sekä vanha kulttuuri ja sen juomatavat arjen ja juhlan erottajina että uusi kulttuuri, jossa haetaan raikkaampaa, terveellisempää ja kestävämpää elämää.

”Kulttuuri monipuolistuu niin, että tulee enemmän erilaisia elämäntapoja, joita ihmiset voivat noudattaa. Suomalainen yhteiskunta kehittyy moniarvoisemmaksi, eikä alkoholikulttuurikaan ole enää niin yhdenmukaista. Tokihan meillä on paljon ihmisiä, jotka bilettävät ja harrastavat karnevaalista juomista ihan niin kuin ennenkin. Mutta se ei ole ainut normi, ja heidän määränsä ja heidän kulttuurinen painoarvonsa vähenee”, Maunu tiivistää suomalaisten alkoholikulttuurin muutosta.

Juttu on julkaistu Nova-lehden numerossa 6/25. Nova-lehti 

Poimi Nova-lehdestä valikoimavinkit alkoholittomiin juomiin!