Nimisuojaus nostaa esiin paikallisia ja perinteisiä suomalaisia ruokatuotteita. Nimisuojauksen tuotteelle tuomaa lisäarvoa kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän matkailu- ja ravintolapalveluissa.

Mitä yhteistä on Suonenjoen mansikalla, parmankinkulla ja kreikkalaisella fetalla? Ne kaikki ovat nimisuojattuja tuotteita. Vastaavanlaisen nimisuojan on saanut EU:n alueella tähän mennessä yli 1600 elintarviketta, yli 1700 viiniä ja yli 250 tislattua alkoholijuomaa.

”Osa nimisuojatuista elintarvikkeista on tunnettuja vain kansallisesti, kun taas osa tunnetaan eri puolilla maailmaa”, kertoo erityisasiantuntija Niina Matilainen Ruokavirastosta.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimisuojajärjestelmä on ollut EU:ssa voimassa vuodesta 1993 lähtien. Eniten nimisuojattuja elintarvikkeita on Italiassa ja Ranskassa, sitten Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa.

”Kaikilla näillä mailla on pitkät perinteet paikallisten elintarvikkeiden kansallisesta suojauksesta jo ennen EU:n nimisuojajärjestelmien voimaantuloa”, Matilainen sanoo.

EU:n nimisuojajärjestelmä luo tuotteille lisäarvoa sekä suojaa elintarvikkeita ja maataloustuotteita vakiintuneen nimen väärinkäytöltä tai väärennöksiltä. Kuluttajalle suojaus on tae siitä, että tuotteen alkuperä, raaka-aineet ja valmistusmenetelmä tunnetaan. Esimerkiksi parmankinkuksi (Prosciutto di Parma) saa nimittää ainoastaan perinteisin menetelmin Parman maakunnassa valmistettua italialaista ilmakuivattua kinkkua.

Suomalaisia tuotteita 15

Suomessa nimisuojattuja tuotteita on tällä hetkellä 15. Suojatun alkuperänimityksen (SAN) ovat saaneet muun muassa Lapin puikula ja Lapin poron liha. Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) on myönnetty muun muassa Suonenjoen mansikalle, Puruveden muikulle ja aidolle saunapalvikinkulle. Aitoja perinteisiä tuotteita (APT) ovat sahti, kalakukko ja karjalanpiirakka.

"Uskon, että meillä olisi potentiaalia hakea nimisuojausta paljon suuremmallekin joukolle suomalaisia ruokatuotteita. Nimisuojaus on yksi hyvä tapa nostaa esiin ja dokumentoida suomalaista ruokakulttuuria ja samalla lisätä sen arvostusta”, sanoo Ruokatieto Yhdistyksen toiminnanjohtaja Anni-Mari Syväniemi.

Yksittäinen elintarviketuottaja ei voi yleensä hakea tuotteelleen nimisuojausta, vaan hakijaksi tarvitaan tuottajista koostuva järjestö tai organisaatio. Hakemuksen käsittelee Suomessa ensin Ruokavirasto. Jos Ruokavirasto hyväksyy hakemuksen, se toimitetaan käsiteltäväksi Euroopan komissioon, joka tekee nimisuojasta lopullisen päätöksen.

Muurinpohjalettu tuorein tulokas

Juristi Eija Korpela Ruokavirastosta kertoo, että hakemus nimisuojasta käy sekä kansallisella että EU:n tasolla läpi vastaväitemenettelyn. Tässä vaiheessa muilla elintarvikealan toimijoilla on mahdollisuus esittää vastaväitteensä nimisuojan hyväksymisestä.

”Vastaväitteet voivat vaikuttaa siihen, hyväksytäänkö hakemus nimisuojasta. Suomalaisten tuotteiden osalta niitä on kuitenkin tullut tähän mennessä hyvin vähän”, Korpela toteaa.

Kaiken kaikkiaan hakemuksen käsittelyssä on syytä varautua pitkään prosessiin. Korpelan mukaan aikaa kuluu tyypillisesti jopa 2–4 vuotta.

”Hakemukset menevät yleensä melko hyvin läpi ja hylättyjä hakemuksia on suhteellisen vähän. Nimisuojaus voi jäädä saamatta esimerkiksi vastaväitemenettelyn yhteydessä, jos jokin taho sitä vastustaa tai jos nimen rekisteröinti vaarantaisi samantyyppisen nimen tai tavaramerkin olemassaolon”, Korpela kuvailee.

Tuorein nimisuojan saanut suomalainen ruokatuote on yläsavolainen muurinpohjalettu, jonka suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) -nimisuojan Euroopan komissio hyväksyi tämän vuoden alkupuolella. Tällä hetkellä päätöstä nimisuojasta odottavat muun muassa savolainen talkkuna ja Kainuun juustoleipä.

Nimisuojaus näkyväksi ravintolassa

Nimisuojaus voi tuoda kaivattua buustia elintarvikkeen markkinointiin ja myyntiin. Eurooppalaisten selvitysten mukaan nimisuojatuista tuotteista voi saada parhaimmillaan jopa kaksinkertaisen hinnan muihin vastaavanlaisiin tuotteisiin verrattuna.

”Mutta nimisuojaus ei yksin takaa, että tuote menestyy, vaan brändäys ja markkinointi ovat avainasemassa. Riippuu siis paljon siitä, miten tuotteen valmistaja lähtee hyödyntämään nimisuojausta”, Korpela toteaa.

Ruokatiedon Anni-Mari Syväniemen mukaan nimisuojauksen vaikutus kuluttajien ostopäätöksiin ei ole tällä hetkellä Suomessa kovin vahva, sillä EU:n nimisuojajärjestelmä ja siihen kuuluvat merkit ovat täällä melko heikosti tunnettuja. Taloustutkimuksen viime syksynä toteuttaman kuluttajakyselyn mukaan EU:n nimisuojajärjestelmään kuuluvia merkkejä tunnistaa vain yksi kymmenestä suomalaisesta.

Syväniemi uskoo kuitenkin nimisuojauksen potentiaaliin markkinoinnissa. Nimisuojattuja tuotteitta kannattaisi hyödyntää huomattavasti enemmän esimerkiksi ruokamatkailussa.

”Nimisuojaus on mielestäni alihyödynnetty keino nostaa esiin kotimaisia ruokatuotteita. Erityisesti hotelleissa ja ravintoloissa kannattaisi ihan ehdottomasti tuoda näkyväksi tarjolla olevia nimisuojatuotteita. Se on hyvin yksinkertainen tapa, jolla pysyy nostamaan tuotteen näkyvyyttä ja arvostusta”, Syväniemi sanoo.

Esimerkiksi hotellin aamiaisella tarjottavat karjalanpiirakat tai ravintolan ruokalistalla olevat Puruveden muikut on mahdollista merkitä nimisuojalogolla. Kuluttajalle ei saa kuitenkaan muodostua harhaanjohtavaa käsitystä siitä, että koko annos tai ateria olisi nimisuojattu eikä vain siinä käytetty raaka-aine tai ainesosa.

Parmesaanibroileri vaatii parmesaania

Ruokaviraston Niina Matilainen muistuttaa, että nimisuojattuun nimeen saa viitata ainoastaan silloin, kun ateriassa tai annoksessa on todella käytetty ainesosana nimisuojattua elintarviketta.

”Esimerkiksi fetasalaatiksi voi kutsua vain salaattiannosta, jonka valmistuksessa on käytetty kreikkalaista fetaa. Sitä ei voi korvata samantapaisella salaattijuustolla. Vastaavalla tavalla parmesaanibroileriksi nimetyssä annoksessa ei voi käyttää muuta juustoa kuin italialaista parmesaania eli Parmigiano Reggiano -juustoa”, Matilainen kuvailee.

Nimisuojattujen elintarvikkeiden valmistusta ja markkinointia valvotaan Suomessa osana muuta elintarvikevalvontaa. Tarvittaessa suojattujen nimien virheelliseen tai harhaanjohtavaan käyttöön puututaan.

Esimerkiksi vuonna 2023 Suomessa myytävien ruotsalaisten perunalastujen nimi piti muuttaa, sillä tuotteen alkuperäinen nimi parmesaanisipsit ei täyttänyt nimisuojauksen vaatimuksia. Tuolloin muutos tuotenimeen tehtiin parmesaanin nimisuojaa valvovan italialaisen juustokonsortion aloitteesta.

Juttu on julkaistu Nova-lehden numerossa 5/25. 
Nova-lehti 
Markkinointi ja viestintä