Maa- ja metsätalousministeriö laatii uutta kansallista ruokastrategiaa, jotta Suomi voisi entistä paremmin varautua nopeastikin muuttuviin tulevaisuudennäkymiin. Valmis ruokastrategia on tarkoitus julkistaa ja esitellä joulukuussa 2025.

2020-luku on kulunut mullistavissa merkeissä. Ensin maailmaa kuormitti koronaviruspandemia, joka nosti keskusteluun esimerkiksi huolen huoltovarmuudesta. Tämän jälkeen alkoi rytistä geopolitiikassa, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Yhdysvaltojen presidentiksi nousi uudelleen Donald Trump, minkä jälkeen ulkopolitiikka on ollut epävakaata niin turvallisuuden kuin tullienkin näkökulmasta. Kaiken päälle koko maapallo kärvistelee ilmastonmuutoksen seurausten kurimuksessa.

”Toimintaympäristö on muuttunut valtavasti viimeisen neljän vuoden aikana, ja nykyinen maailmanjärjestys sekä ilmastonmuutos pakottavat meidät miettimään, millainen maailmasta on tulossa. Jos olemme varautuneet, olemme valmiita kohtaamaan erilaisia tulevaisuuksia”, sanoo erityisasiantuntija Elina Ovaskainen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Ministeriö on kuluvan vuoden aikana laatinut Suomelle uutta kansallista ruokastrategiaa. Edellinen merkittävämpi ruokaan liittyvä ”strategiapaperi” oli ruokapoliittinen selonteko vuodelta 2017, minkä jälkeen maailma on muuttunut melkoisesti.

Katse samaan suuntaan

Kansallinen ruokastrategia huolehtii siitä, että Suomen ruokajärjestelmä olisi epävarmoissakin tulevaisuuden näkymissä kannattava ja reilu, huoltovarmuuden kantilta kestävä, luonnon kantokykyä vahvistava sekä terveellisyyttä ja suomalaista ruokakulttuuria edistävä.

”Strategian tärkein olemassaolon peruste on saada ruokajärjestelmän toimijat katsomaan yhteiseen suuntaan”, sanoo Ovaskainen.

Ruokajärjestelmällä tarkoitetaan koko sitä laajaa järjestelmää, joka liittyy ruokaketjun toimintaan. Ruokaketju itsessään on vielä helppo hahmottaa tutun ”pellolta pöytään” -ajatusketjun kautta: alkutuottaja eli esimerkiksi maanviljelijä kasvattaa perunoita, jotka päätyvät elintarviketeollisuuden jalostettavaksi ja kauppojen sekä ravintoloiden myytäväksi, kunnes kuluttaja sitten ostaa ja syö lopputuotteen. Ruokajärjestelmä puolestaan huomioi lisäksi kaikki ruokaketjun toimintaan liittyvät seikat, kuten politiikan, ympäristön ja vaikkapa sosioekonomiset asiat.

Maa- ja metsätalousministeriö aloitti uuden ruokastrategian laatimisen kevättalvella 2025 järjestetyn työpajakierroksen avulla, jossa toiveitaan ja tarpeitaan esittivät erilaiset sidosryhmät, kuten hallinto, alkutuotanto, etujärjestöt, yritysmaailma ja ravintola-alan ammattilaiset. Ministeriö keräsi myös kansalaisten tarpeita ja ajatuksia kaikille avoimen verkkokyselyn kautta, johon tulikin vastauksia yli 3700.

Kesäkuussa maa- ja metsätalousministeriö järjesti ”strackathon”-tapahtuman, jossa ruokastrategiaa viilattiin pienryhmissä ohjelmistokehityksen puolelta tutulla hackathonmenetelmällä.

”Erilaisten ihmisten osallistuminen on rikastuttanut prosessia tosi paljon. Osallistumistapoja oli monta, ja saimme paljon materiaalia strategian sisällöksi. Kesän aikana strategiaa on tiivistetty ja hiottu.”

Strategiatyön aikana ilmoille nousseet toiveet eivät suinkaan ole yhdenmukaisia, mutta niiden pohjalta pitäisi kuitenkin saada aikaan yhteinen tulevaisuusstrategia.

”Tarvitsemme vielä entistäkin vahvempaa yhteistä ääntä ruoka-alalle. Emme kilpaile eri sektoreina vaan menemme yhdessä tulevaa kohti. Taistelemme samoista asiakkaista, joita on tosi vähän, joten elintarviketeollisuudelle pitää löytää markkinoita muualta. Tavoitteena olisi saada ruokavienti kasvuun, jotta saamme systeemiin enemmän rahaa. Esimerkiksi salmonellaton suomalainen kananmuna hyvin brändättynä voi olla kovan kappalehinnan arvoinen.”

Syyskuun alussa ruokastrategialuonnos on lähtenyt lausuntokierrokselle, joka kestää lokakuun puoliväliin asti. Lausuntokierroksen perusteella strategiaan tehdään vielä tarpeelliset muutokset, minkä jälkeen se julkaistaan joulukuussa.

Ruoka-alasta veturi?

Kansallisen ruokastrategian yksityiskohdat tarkentuvat lausuntokierroksen jälkeen, mutta jo tässä vaiheessa strategialuonnokseen on hahmoteltu neljä keskeistä päämäärää.

Tavoitteena on ensinnäkin rakentaa kannattava ja reilu ruokajärjestelmä, joka luo arvoa ruokaketjun kaikille osapuolille. Toisekseen järjestelmän on oltava huoltovarma ja iskunkestävä ja toimia kaikissa oloissa. Kolmanneksi järjestelmän on vahvistettava luonnon kantokykyä, vähentää päästöjä ja lisätä monimuotoisuutta. Neljäs tavoite on luoda ruokajärjestelmästä terveellisyyttä ja ruokakulttuuria edistävä ja samalla hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä vahvistava.

Lisäksi Ovaskainen kaipaisi, että ruoka-ala nostettaisiin yhdeksi Suomen tulevista ”veturialoista” esimerkiksi metsäteollisuuden ja teknologian rinnalle.

”Tarvitsemme yhteisen tahtotilan hienosta ruokajärjestelmästä, joka olisi osa suomalaisten ’seuraavaa Nokiaa’. On tehtävä töitä sen eteen, että olemme hyvä ruokamaa, ruokavientimaa ja ruokateknologian vientimaa. Strategia antaa väljän raamin ja yhteisen näkemyksen, mitä kohti haluamme mennä maana ja ruokamaana.”

Käytännössä kasvua voisi etsiä Ovaskaisen mukaan esimerkiksi ruoka-alan innovaatioista tai ratkaisujen keksimisestä globaaleille ruokahaasteille.

”Monet näitä haasteita ratkaisevista yrityksistä ovat teknologiayrityksiä, ja meidän pitäisikin ajatella laajemmin, miten alkutuotteiden arvoa voisi nostaa. Ei esimerkiksi myytäisi kauraa jyvinä, vaan haettaisiin sille lisäarvoa jalostamalla se vaikkapa juomaksi tai välipalaksi jo kotimaassa. Samalla pitää toki huolehtia, että raaka-aineita riittää alkutuotannossa, joka tekee työnsä jo hyvin.”

Aidosti sitouttava suunnitelma

Erinäisten strategiasuunnitelmien harmillinen ongelma on, että ne jäävät usein ylätason haihatteluksi ilman konkretiaa. Ovaskainenkin myöntää, että kansallinen ruokastrategia tulee olemaan noin 20-sivuinen ”isojen linjojen paperi”, jota kuitenkin tarpeen mukaan päivitetään.

”Strategian pitäisi olla meitä pidemmällä aikavälillä ohjaava ja yhteentuova paperi, jotta voimme myös seurata, mitä on tullut tehtyä ja mitä pitää vielä tehdä.”

Strategian kylkeen laaditaan yksityiskohtainen toimeenpanosuunnitelma, johon kirjataan selkeät toimenpiteet vastuutahoineen, jotta tavoitteisiin päästään ensimmäisen neljän vuoden aikana.

”Tavoitteena on strategia, joka ei ole ministereistä kiinni, vaan aidosti sitouttava dokumentti, sillä se torppaisi myös vaihtuvien vallanpitäjien mahdollista eipäs-juupasvetoa."

Lopulta ruokastrategian onnistuminen on kaikkien suomalaisten yhteinen asia, vaikka ruokaan liittyvät muutokset tapahtuvatkin kovin hitaasti, muistuttaa Ovaskainen.

”Meidän jokaisen pitää ruohonjuuritasolla varmistaa, että suomalainen ruokakulttuuri voi hyvin ja kehittyy. Esimerkiksi suomalainen linjastolounaskulttuuri salaattipöytineen on miltei uniikki, ja koulu- ja työpaikkaruokalat ylläpitävät ja edistävät suomalaisten raaka-aineiden käyttöä. Meidän pitäisi olla ylpeitä joka hetkestä, kun olemme ruoan kanssa tekemisissä ja huolehtia siitä, että ruoantuotanto pysyy Suomessa, lapset saavat kouluruokaa jatkossakin ja suomalainen ravintolakulttuuri säilyy virkeänä ja monipuolisena. Lopulta kyse on vastuullisuudesta.”

Juttu on ilmestynyt Nova-lehden numerossa 8/25.Nova-lehti