Suomessa vettä vielä riittää, mutta maailmalla kuivuus on todellinen ongelma. Miten vesivastuullisuudesta voisi huolehtia vielä paremmin?

Riittääkö vettä kaikille?

Kysymys voi kuulostaa Suomen olosuhteissa käsittämättömältä, sillä tuhansien järvien maassa vedestä ei pulaa ole juuri ollut.

”Globaalisti tarkasteltuna Suomessa asiat ovat veden suhteen hyvin. Olemme tottuneet, että vettä riittää, ja niin se varmaan on jatkossakin, vaikka meilläkin kuivuudet ovat viime vuosina lisääntyneet”, sanoo kestävien vesivarojen ja globaalimuutoksen apulaisprofessori Miina Porkka Itä-Suomen yliopistosta.

Porkan mukaan Suomea on suojellut vesiongelmilta muun muassa se, että lauhkeassa ilmastossa maatalous on toiminut sadeveden varassa eikä kastelujärjestelmiä ole tarvittu. Maatalous on isoin vettä käyttävä yhteiskunnan sektori, ja jos sadevettä ei ole riittävästi viljelytarpeisiin, vettä kuluu valtavia määriä kasteluun.

”Jos kuivuus yllättää Suomessa, ongelma on yleensä teknologinen, koska vettä on mutta kastelujärjestelmiä ei.”

Mukana globaaleissa haasteissa

Lähitulevaisuudessa valmistuu lisää tutkittua tietoa kestävään vesiturvallisuuteen liittyen, sillä Porkka on mukana strategisen tutkimuksen neuvoston GloWater-hankkeessa, jossa tavoitteena on ymmärtää veden globaaleja kytköksiä ja ne huomioiden kehittää kestävän vesiturvallisuuden ratkaisuja.

”Selvitämme, miten turvataan vesi kriittisille luonnonjärjestelmille ja ihmisille. Tämä on sekä vastuullisuus- että huoltovarmuusasia.”

Jo aiemman tutkimuksen perusteella on tiedossa, että Suomi kytkeytyy vahvasti globaaleihin vesihaasteisiin erilaisten arvoketjujen ja maailmankaupan kautta.

”Jos olemme riippuvaisia tietyn alueen maataloustuotteista, ja vesitilanne alueella huononee, vaikutus on suora, jos tuotteita ei voi helposti korvata. Samoin olemme osaltamme vastuussa muualla sijaitsevien tuotantoalueiden vesitilanteesta. Kaikki on kytköksissä maailmankaupan ja tuotantoketjujen kautta.”

Kuivia alueita entistä enemmän

Maailmalla kuivuutta esiintyy useilla alueilla, ja vedestä on pulaa kulutukseen nähden.

”Haaste on, että monilla kuivilla alueilla on paljon ihmisiä, eikä vettä välttämättä aina riitä edes oman väestön ja tuotannon tarpeisiin. Pitää lisäksi muistaa, että myös kotitaloudet tarvitsevat vettä, vaikka niiden osuus onkin pieni verrattuna maatalouteen”, Porkka sanoo.

Kuivuudesta kärsiviä alueita on maapallolla entistä enemmän. Esimerkiksi viime kesänä Espanjan kuivuudet olivat pahemmat kuin aikoihin, ja myös Yhdysvaltain Kalifornian kuivuutta on käsitelty toistuvasti otsikoissa asti.

”Espanjan kriisi oli viime kesänä todellinen. Jos puhutaan siitä, riittääkö vettä ihmisen tarpeisiin, mukautumisen tarve on suuri monessa osassa maailmaa.”

Porkka haluaa kuitenkin nostaa esille myös toisen kriittisen seikan, joka ihmiskeskeisessä ajattelussa usein unohtuu.

”Vedellä on ihan hirveän tärkeä rooli ekosysteemien ja ilmastojärjestelmän säätelyssä. Haluaisin, että ihmiset muistavat, että veden kiertokulku on maailmanlaajuinen. Jos sitä peukaloidaan, seuraukset voivat olla kauaskantoisia jo veden kiertokulun kautta.”

Tällä Porkka tarkoittaa esimerkiksi sellaisia tutkimuksissa todettuja ilmiöitä, että Aasian riisipeltojen kastelu vaikuttaisi lisäävän sateita Afrikassa. Amazonian metsäkato taas vähentää veden haihduntaa siinä määrin, että se vaikuttaa koko mantereen sateisiin.

Vesijalanjälki mittarina

Kuten mainittu, maatalous on vesisyöpöistä suurin, ja ruoantuotanto aiheuttaa laskutavasta riippuen 70–90 prosenttia globaalista vedenkulutuksesta. Valtaosa tästä on kasteluvettä, mutta myös prosessointi kuluttaa vettä.

”Esimerkiksi ravintoloiden olisi hyvä olla tietoisia omista arvoketjuistaan ja niihin mahdollisesti liittyvistä ongelmista.”

Yksi mittari, jolla ravintola tai muu yritys voi seurata vedenkulutustaan on vesijalanjälki. Se selittää veteen liittyvää kokonaisvaikutusta mittaamalla vedenkulutusta koko prosessin aikana. Vesijalanjälki on kuitenkin mittarina haastava, sillä kulutuksen vaikutukset vaihtelevat alkutuotannon sijainnin ja veden saatavuuden mukaan.

”Hiilijalanjälki on siitä yksinkertainen, että kasvihuonepäästön sijainnilla tai ajankohdalla ei ole merkitystä, sillä vaikutus on sama aina. Veden suhteen tilanne on eri, sillä kulutuksen ekologiset vaikutukset ovat tyypillisesti suurempia kuivilla alueilla tai kuivina ajanjaksoina. Siksi onkin pyritty kehittämään vesijalanjälkimittareita, jotka huomioivat paremmin alkutuotannon olosuhteet. Itse kaipaisin silti vielä laajempaa perspektiiviä, sillä muokkaamme toimillamme vedenkiertoa niin monin tavoin, että kaikkia vaikutuksia on vaikea saada mahtumaan yhteen mittariin. Tuotanto-olosuhteet huomioiva vesijalanjälki on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.”

Omasta vesivastuullisuudestaan kiinnostuneille ravintoloille Porkka antaa muutaman vinkin.

Ensinnäkin omat arvoketjut on syytä tuntea, vaikka niiden selvittäminen ei aina olekaan helppoa.

”Vastuulliset toimijat ovat kartalla siitä, mistä raaka-aineet tulevat ja onko niiden tuotanto kestävällä pohjalla. Suomen vesitilanne on hyvä, joten kotimainen tuotanto on suhteellisen turvallinen valinta, joskin vesistöjen ravinnekuormitus on meillä edelleen merkittävä ongelma.”

Toinen vinkki on suosia kasvisruokaa.

”Eläinperäinen tuotanto on kaikin puolin tehottomampaa veden näkökulmasta, samoin maitotuotteiden, sillä eläin tarvitsee paljon rehua tai laidunmaata kasvaakseen. Siihen kuluneet resurssit voitaisiin usein ottaa suoraan ihmisen käyttöön.”

Kolmas vinkki on kaikille tuttu: minimoi ruokahävikki. Jos ruokaa haaskataan, kaikki sen tuotantoon pantu energia ja resurssit menevät hukkaan.

”Globaalisti neljännes kaikesta tuotetusta ruoasta menee hukkaan. Mitä vauraampiin maihin mennään, sitä enemmän ruokahävikkiä syntyy arvoketjun loppupäässä, kuten ravintoloissa, kaupoissa ja kotikeittiöissä. Vauraissa maissa alkutuotanto, logistiikka ja varastointi voi olla hävikin kannalta hyvin optimoitua ja kestävääkin, mutta ongelmat alkavat, kun päästään lähemmäs kuluttajaa. Ravintolan ja kaupan puolella olisikin hyvä mahdollisuus vaikuttaa.”

Vesivastuullisuus on arkea Meira Novalla

Meira Novalla vesijalanjälki huomioidaan jo nyt arjen toiminnassa, kertoo laatu- ja vastuullisuuspäällikkö Susanna Viitaniemi. Esimerkiksi Meira Novan omassa logistiikkakeskuksessa Tuusulassa seurataan vedenkulutusta vesimittarilukeman kautta.

Viitaniemen mukaan logistiikkakeskukseen on asennettu vedenkulutusta hillitseviä automaattisia hanoja. Tosin logistiikkakeskuksessa vettä kuluu muutenkin varsin vähän, ja sitä kuluttavat lähinnä henkilöstöravintola ja saniteettitilat.

”Kulutus on pysynyt tasaisena eikä heilahtelua ole ollut suuntaan tai toiseen. Seuraamme vedenkulutusta jatkuvasti, ja jos lukema nousisi, selvittäisimme, mistä se johtuu.”

Meira Novalla vesivastuullisuus kattaa luonnollisesti myös tuotteet hankintaketjuineen. Tuotantoalueiden vesitilannetta seurataan jatkuvasti, ja tilanteesta keskustellaan toimitusketjun ja sidosryhmien kanssa.

”Jos esimerkiksi mediassa tulee ilmi, että tiettyjä avokadontuotantoalueita piinaa erittäin paha kuivuus, käymme valikoiman läpi ja kysymme tavarantoimittajilta, osuvatko tuotteemme ongelma-alueille.”

Lisäksi Meira Nova osallistuu Alliance for Water Stewardship -järjestön (AWS) tapaamisiin, joissa kerrotaan globaaleista vesivastuullisuusprojekteista, joita käynnistyy säännöllisin väliajoin.

”Meillä on vesivastuutiekartalla tavoite löytää oma sopiva projekti, johon voisimme osallistua.”

Vedenkulutusta seurataan laajemmin myös koko S-ryhmän tasolla, jossa vesivastuullisuus tarkoittaa muun muassa veden kestävää käyttöä ja vesien suojelua. S-ryhmän vesivastuullisuusstrategia huomioi ryhmän omat toimipaikat mutta myös hankinta- ja arvoketjut. Myös S-ryhmän liiketoimintayksiköillä on omat vesitiekarttansa ja paikalliset toimenpiteensä vesivastuullisuuden suhteen. 

Juttu on ilmestynyt Nova-lehden numerossa 7/25.Nova-lehti