Kouluruokailussa on tapahtunut hyvää kehitystä viime vuosina, mutta maksuton lounas maistuu nuorille silti vuosi vuodelta huonommin. Kouluruokailun kipukohtiin täytyy tarttua sekä koulussa että kotona, sanovat asiantuntijat.

Jokainen peruskoulun oppilas sekä lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija on Suomessa oikeutettu ainutlaatuiseen etuun, joka puuttuu edelleen useimmista muista maailman maista: maksuttomaan kouluruokaan. Meillä Suomessa maksutonta kouluruokaa on tarjottu jo vuodesta 1948 saakka.

”Kouluruokailu on suomalainen helmi. Meillä on ymmärretty jo varhain, ettei nälkäisenä voi keskittyä eikä oppia. Kouluruokailu tukee oppilaiden tervettä kasvua, kehitystä ja opiskelukykyä”, sanoo opetusneuvos Marjaana Manninen Opetushallituksesta.

Lainsäädäntö määrittelee, että kouluruokailun tulee olla tarkoituksenmukaisesti järjestetty, ohjattu, täysipainoinen ja maksuton ateria. Kouluaterian ravitsemuslaatua ja käytännön järjestämistä ohjaa tarkemmin kouluruokailusuositus. Sen mukaan täysipainoinen kouluateria kattaa noin kolmanneksen lapsen tai nuoren päivittäisestä energiantarpeesta. Tavoite toteutuu, kun aterialla syödään pääruoan lisäksi myös salaatti kastikkeineen ja leipä levitteineen sekä juodaan ruokajuoma.

Kouluruokailulla on myös tärkeitä pedagogisia tavoitteita. Se tarjoaa oppilaille mahdollisuuden oppia esimerkiksi terveellisistä ruokailutottumuksista, kestävän kehityksen periaatteista, yhteisöllisyydestä ja suomalaisesta ruokakulttuurista.

Mannisen mukaan kouluruokailun tehtävänä on lisäksi opettaa, miten ruokailun avulla voidaan rytmittää päivän eri rutiineja ja toimintoja.

”Koulupäivään tarvitaan selkeitä syklejä opiskelulle ja levolle. Kouluruokailu rytmittää koulupäivää ja tarjoaa siihen tärkeän tauon”, Manninen sanoo.

Tyttöjen tilanne erityisen huono

Verrattomista eduistaan huolimatta maksuton kouluateria ei maistu läheskään kaikille oppilaille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuorein Kouluterveyskysely osoittaa, että yhä harvempi nuori osallistuu päivittäin kouluruokailuun. Koululounaan päivittäin syöneiden tyttöjen osuus on pienentynyt vuodesta 2017 ja poikien osuus vuodesta 2023 lähtien.

Uusimman Kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun kahdeksatta ja yhdeksättä luokkaa käyvistä tytöistä 49 prosenttia ja pojista 63 prosenttia syö päivittäin koululounaan. Muutos on suuri verrattuna vuoteen 2017, jolloin vielä noin 70 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista söi joka päivä koululounaan.

”Olen tästä kehityksen suunnasta tosi surullinen ja huolissani. Kannan lisäksi huolta tilastoista, joiden mukaan osallistumattomuus kouluruokailuun on osittain rantautunut myös alemmille vuosiluokille viides- ja kuudesluokkalaisten keskuuteen”, Manninen sanoo.

THL:n tutkimuspäällikkö Susanna Raulio jakaa Mannisen huolen siitä, että yhä harvempi peruskoululainen osallistuu kouluruokailuun. Raulion mukaan samanlainen kehityksen suunta on nähtävissä myös lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa, joskin etenkin lukioissa kouluruokaa syö päivittäin kuitenkin selvästi suurempi osuus nuorista kuin yläkoulussa.

”Lukioikäisistä moni ehkä asuu jo omillaan, joten maksutonta lounasta aletaan arvostaa ihan eri tavalla kuin peruskoulussa”, Raulio arvelee.

Kiire ja jonot heikentävät ruokahaluja

Koululounas on ravitsemuksellisesti täysipainoinen, kun syödyksi tulevat kaikki aterian osat. Tämä tavoite toteutuu kuitenkin vain murto-osalla koululaisista ja opiskelijoista.

”Pojat jättävät syömättä erityisesti salaatin ja tytöt leivän sekä maidon. Moni ottaa pääruokaakin vain hyvin pienen annoksen”, Raulio kuvailee.

Mikä sitten voisi selittää sitä, että kouluruoan menekki on niin huonoa? Asiantuntijoiden mukaan syitä voi olla useita.

Raulio uskoo, että osa oppilaista ei vain yksinkertaisesti tykkää kaikista tarjolla olevista ruoista. THL:n Kouluterveyskyselyssä ainoastaan noin 40 prosenttia yläkouluikäisistä nuorista arvioi kouluruoan maultaan ja laadultaan hyväksi. Kaveriporukan mielipiteet ovat tälle ikäryhmälle usein ratkaisevan tärkeitä. Kun yksi porukasta sanoo, ettei kouluruokailu tänään innosta, muut seuraavat herkästi esimerkkiä.

Myös ruokasalin meluisuus, pitkät jonot ja kiire voivat heikentää halukkuutta osallistua kouluruokailuun. Kouluruokailusuosituksen mukaan ateriointiin tulisi varata aikaa vähintään puoli tuntia. Monissa kouluissa aika on silti typistetty vain 15 minuuttiin.

Mannisen mukaan oleellista on kiinnittää huomiota myös siihen, millainen ilmapiiri kouluruokailussa vallitsee. Valvonta, valistus ja käskyttäminen eivät motivoi nuoria osallistumaan ruokailuun.

”Nuoret pitää innostaa mukaan pikemminkin kehun ja kannustuksen kautta”, Manninen sanoo.

Osallisuus sitouttaa kouluruokailuun

Kouluruokailun nykytilan arviointiin ja kehittämiseen on kehitetty monia toimintamalleja. Esimerkiksi Maistuva koulu -toimintamalli ja Kouluruokadiplomi tarjoavat hyviä lähtökohtia arviointi- ja kehitystyölle.

Paljon hyvää kehitystä on viime vuosina tapahtunut. Ruokapalveluissa on monin paikoin kehitetty uutta reseptiikkaa, tuotu tarjolle rinnakkaisia pääruokavaihtoehtoja ja siirrytty tarjoamaan salaatti ja kasvikset selkeinä, erillisinä komponentteina.

Ruokailuympäristöjä on kehitetty viihtyisämpään suuntaan: laitosmaisista halleista on siirrytty kohti kouluravintoloita, joissa on mietitty akustiikkaa ja sisustusta.
Monissa kouluissa oppilaille tarjotaan mahdollisuus osallistua uusien ruokien kehitykseen. Oppilasraadit saavat maistella uusia ruokia ja äänestää, mitkä niistä otetaan mukaan ruokalistalle.

”Oppilaiden osallisuuden vahvistaminen on tärkeä asia. Kun oppilaat saavat osallistua ruokailun suunniteluun, palautteen antoon, arviointiin ja kehittämiseen, he myös sitoutuvat paremmin kouluruokailuun”, Manninen kuvailee.

Vaihtoehtoja kannattaa tarjota

Manninen ja Raulio painottavat, että kouluruokailun kipukohtiin on välttämätöntä tarttua, jotta nuoret saadaan kiinnostumaan kouluruokailusta.

”Vaihtoehtojen tarjoaminen on ihan ykkösasia. Se ei edes maksa enempää, sillä yksi ruokalaji saattaa aiheuttaa jopa enemmän hävikkiä kuin kaksi tarjolla olevaa vaihtoehtoa”, Manninen sanoo.

”Vaihtoehtojen tarjoaminen on paras tapa totuttaa lapsia ja nuoria uusiin ruokiin. Esimerkiksi palkokasvit ovat edelleen monille vielä vieraita ja erikoisia ruokia. Uutta ruokaa voi aluksi ottaa pienen maisteluannoksen, kun rinnalla on tarjolla myös toinen ruokalaji”, Raulio toteaa.

Ruokien nimeäminen on pieni, mutta tehokas keino vaikuttaa niiden houkuttelevuuteen. Värikäs syyspata herättää ruokahalun todennäköisesti paremmin kuin arkisesti nimetty papu-juurespata. Raulion mielestä kasvisruoan ja niin sanotun tavallisen ruoan erojen korostaminen voi lisätä tarpeettomasti ennakkoluuloja kasvisruokia kohtaan.

”Olisi hyvä päästä kohti sitä, että meillä on vain erilaisia ruokia: joskus se sisältää lihaa, joskus kalaa ja joskus kasviperäisiä proteiinin lähteitä. On tarpeetonta puhua erikseen kasvisruoasta ja tavallisesta ruoasta.”

Ruokakasvatus tukee valmiutta maistella ennakkoluulottomasti monenlaisia ruokia. Ideaalitilanteessa ruokakasvatus on luonteva osa koulussa opetettavia oppiaineita. Kotitalousopetus on tässä tärkeässä roolissa, mutta ruokaan liittyviä sisältöjä voi nostaa osaksi monia muitakin oppiaineita.

Kouluissa tehtävää kasvatustyötä on tärkeää tukea myös kotien arjessa. Manninen muistuttaa, että myönteinen ruokapuhe kotona on kaiken lähtökohta.

”Meillä kaikilla on omia kouluruokamuistoja. Vanhempien tehtävänä on nostaa esiin hyviä muistoja. On hirveän tärkeää, että lapselle annetaan lähtökohtaisesti positiivinen kuva koulusta.”

Kouluruoka kaventaa terveyseroja

Kouluikäisten lasten ja nuorten ravitsemushaasteet ovat Suomessa samansuuntaisia kuin aikuisilla: suolaa ja kovaa rasvaa syödään liikaa, kasviksia ja kuitupitoisia täysjyväviljoja taas liian vähän. Raulion mukaan ruokatottumukset alkavat polarisoitua jo varhain. Osalla nuorista asiat ovat hyvällä malilla, mutta osalla syöminen on epäsäännöllistä, ja ruokia korvataan energiajuomilla ja kaupan paistopistetuotteilla.

Kouluruokailulla on merkittävä rooli ravitsemushaasteiden tasapainottamisessa, sillä se opettaa hyvän ravitsemuksen mallia ja tutustuttaa myös sellaisiin ruokiin, joita ei välttämättä ole mahdollisuus syödä kotona. Kouluruokailu onkin erinomainen terveyden edistämisen keino, jolla voidaan kaventaa väestöryhmittäisiä hyvinvointieroja.

”Vaikka kyseessä on vain yksi päivän aterioista, sillä on suuri merkitys, koska lapsi on kouluruokailun piirissä useita vuosia elämänsä aikana”, Raulio sanoo.

Juttu on julkaistu Nova-lehden numerossa 9/25.Nova-lehti